Hurraa, löysin tämän! Vielä ensimmäinen ja toinen luku hukassa, olen aivan niiden perässä! Tätä lukua oli jännittävää tehdä, sillä omasta mielestäni kirjojen prologit ovat kuolettavan tylsiä, ja niin on varmaan tämäkin, mut hei, mä edes yritin!

____________________________________________________

Kuu kumotti leppeänä viherlehden yönä, kun suuri joukko hopeaisen säteen ympäröimää kissa lipui sulavasti suuren, vanhan tammen ympärille. Tammen oksistoissa suhisi lempeä tuuli, joka kuiskaili sanoja kissalle, jolla oli tummanruskea turkki, ja epätavallinen töpöhäntä. Kolli, Yösilmä, huokaisi. Oli tullut aika, vaikkei hän sitä tahtonutkaan. Kiviklaani, Lehtiklaani, Pilviklaani ja Sumuklaani olivat tuhon partaalla, jos jatkaisivat nykyistä linjaansa. Hän itsekin oli kuullut rauhanomaisessa rajakahakassa, kun Ukkosmarja, Pilviklaanin urheimpia sotureita, oli ärsyyntynyt.

Kun kissat katsoivat odottavasti Yösilmää, hän huokaisi raskaasti, ja aloitti.”Klaanit ovat kärsineet vakavista ajoista. Rajakiistat äityvät taisteluiksi, ja vaikka riista on runsasta, Klaanit yrittävät vallata toistensa reviireitä, ” hän huokaisi murheellisesti, ”kuten näitte minunkin tapauksessani..” Kissojen joukossa syntyi yksimielistä supinaa, ja pieni kissa, vasta pentu, nousi tassuilleen sulavasti.”Minä haluan päättää, kuka suojelee sitä.” ”Ei sitä, häntä”, korjaa sudenharmaa naaras. Pentukolli tuhahtaa leikkisästi.”Et ole emoni, mutta minun emoni pystyy varmasti suojelemaan häntä.” Yösilmä kohotti kulmiaan, ja kysyi.”Tarkoitatko nyt Mustakäpälää?” Pentu nyökkää, ja Yösilmä nyökkää mietteliäästi.”Olet oikeassa, Savipentu. Emosi tosiaan on urhea soturi, jolla on tarpeellista kovasydämisyyttä.” Savipentu, tummanruskea kolli, kehräsi tyytyväisenä, ja istui taas kissalauman sekaan, kun kimmeltelevät kissat mumisivat hyväksyvästi.

Yösilmä katsoi kissajoukkoon, ja kysyi, ”Nyt ainakin Sumuklaanilla on oma suojelijansa. Susilaulu, oletko tehnyt jo päätöksesi?” Äidillinen, sudenharmaa naaras, joka oli ohjeistanut Savipentua, nousi ylös, ja pujotteli kissojen ohi Yösilmän viereen. Se silmäili kaikkia huolehtivaisesti, ja lopulta sanoi.”Kuten Savipentu, minäkin aion luottaa lähimmäiseeni. Marmoriturkki on kykeneväinen huolehtimaan Kiviklaanista. ”Hiljaisuus valtasi kaikki, ja vain tammen lehtien havina kuului taustalla. Viimein joku hopeisista kissoista nurisi.”Hänestähän tuli soturi vasta pari auringonlaskua sitten!” Susilaulu katsoi tiukasti tuohon kissaan.”Ja sinä olet itse vasta oppilas, Hämähäkkitassu.” Kissojen joukosta kuului huvittunutta kehräystä, ja Susilaulu sanoi painokkaasti.”Hänellä on kaikkea mitä tähän tehtävään tarvitaan: rohkeutta ja jaloutta. ”Tuuli humisi myöntymyksen merkiksi, mutta Susilaulu jäi Yösilmän viereen.

Kissa, jolla oli hiirenharmaa, lyhyt turkki, ja ohut häntä, nousi ylös pyytämättä, mikä herätti monissa närkästystä; tuulikin ulisi asteen kovempaa.  Silti kolli sanoi kovaan ääneen.”Minä aioin valita jonkun, joka olisi tarpeeksi nuori, ja tarpeeksi avarakatseinen ymmärtääkseen Kuuklaanin sanoman. Niinpä kävin jokaisen ehdokkaan huolellisesti läpi, antamatta tunteideni vaikuttaa päätökseeni ja -”

Joku hopeisista kissoista maukui.”Sinä olit parantaja kun elit; eihän sinulla ollut erityisiä tunteita kehenkään!” Toinen mourusi.”Hiirihäntä, kerro jo, älä ala saarnata!” Hiirihäntä katsoi noita kissoja pilkettä silmissään, mutta vakavoitui Yösilmän katseesta.”Kettutassu.” Hiirihäntä pamauttaa, ja kissojen joukosta kuuluu epäuskoista mouruntaa.  Susilaulu vaientaa kaikki kerralla, vain heilauttamalla häntäänsä. Kissat katsovat kuuta, ja kuuntelevat tuulta.”Se hyväksyy Kettutassun”, Yösilmä naukaisi.”Olen samaa mieltä Hiirihäntä, tuolla oppilaalla on todellakin harvinaisen hyvä sydän. Hämähäkkitassu, onko lisättävää?” Hämähäkkitassu, nenäkäs ja mustavalkoinen kolli tuhahtaa, ” Ei, mutta olen tehnyt Pilviklaanin päätöksen. ” ”No?” Savipentu vikisi kissajoukosta, joka kuunteli korvat höröllä.”Ukkosmarja”, Hämähäkkitassun totesi.

Yösilmä ulvahti, ”MITÄ? Hän tappoi minut ja…” ”se tekee hänestä hyvän soturin. Hänhän tappoi sinut, Sumuklaanin varapäällikön, ja niin nuorena”, Hämähäkkitassu huudahti, ”Älä yritä uskotella meille ettei tässä tehtävässä tule kuolemaan ollenkaan kissoja!” Kissajoukko mourusi nyt huolissaan, ja jokainen yritti saada äänensä kuuluviin.”Hän on oikeassa, ”Susilaulu mumisi Yösilmälle, ”Vaara tulee nyt Klaanien sisältä!” Yösilmä nyökkäsi, huokaisten raskaasti.

Kaikki näkivät sen, ja alkoivat messuta.”Kuuklaanin tahto olkoon, että teidän pitää suojella -” ”Kiveä”, maukui Susilaulu kirkkaalla äänellään. Savipentu naukui kuulle, ”Sumua!” ”Lehteä!” Hiirihäntä mourusi ylpeästi.”Pilveä”, Hämähäkkitassu sanoi lujaa syvällä äänellään. Nyt kissat alkoivat lipua pois tammen luota, tuulen saattelemana. 

Yösilmä, Susilaulu, Savipentu, Hämähäkkitassu ja Hiirihäntä katsoivat kissojen poistumista, ja kun viimeinenkin hahmo oli nelistänyt taivaalle, kohti kuuta ja Hopeahäntää, Susilaulu kuiskasi Kuuklaanin viestin perään.”Kuuntele sydäntäsi, poikani..” Savipentu vikisi ottaen Susilaulusta esimerkkiä.”Minä luotan sinuun, äiti!” Savipentu katsoi kun kaksi tähteä liisi metsikön ylle, ja jäivät sinne kimmeltämään.  Hämähäkkitassu sulki silmänsä, ja maukui.”Ukkosmarja, älä kerro veljillesi. Tämä on sinun tehtäväsi, ei heidän!” Hiirihäntä asteli jo poispäin, mutta kuiskasi puoliksi itselleen, ”Et tule pettämään minua, Kettutassu. Pidä huolta tyttäristäni.” Yösilmä jäi katselemaan, kuin Savipentu kiipesi Susilaulun selkään, ja harmaa naaras nelisti kohti tummaa taivasta, kohti tähtiä, kohti kuuta. Hämähäkkitassu kiisi heidän edelleen. Hiirihäntä loi Yösilmään surumielisen katseen, otti Susilaulun ja Savipennun kiinni, ja seurasi heitä kaukaisuuteen.

Yösilmä jäi yksin katselemaan kuinka vielä kaksi hopeista tähteä kiisi toisien perään metsän ylle. Klaanit olivat pulassa, vaikkeivät tajunnetkaan vielä. Ja jos eivät tajuaisi, kaikki olisivat pulassa. Mutta huomenna kaikki näyttäisi kirkkaammalta.